"Yöttömät yöt, päivättömät päivät" on kolmas kokoelmani, jossa välähdykset ja unet muuttuvat lihaksi, runoiksi. Aforismejakaan en ole tyystin unohtanut.

 

"Kukat


Tulipunaruusujen jälkeen koitti
kuurankukkien saaga.
Liljat ja lumpeenkukat unohtuivat
laulujen sanoihin.
Horsmat revittiin juuriltaan ja raiskattiin
lupiinien eteeristen aurojen alla.
Eikä kukaan tuntenut tarvetta estää
yönkuningatarta kääriytymästä surupukuun.

 

Kuka sitä paitsi olisi voinut nitistää
jään ja pelastaa niittyvillan?"

 

 

Kirjan kannen olen tällä kertaa toteuttanut itse.